23
October
2018

Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltaminen kansallisessa lainsäädännössä ja päätöksenteossa

Kyseessä on erittäin nykyaikainen ihmisoikeuksien luettelo, jossa on monia sellaisia
oikeuksia, joita ei ole vakiintuneissa oikeusluetteloissa. Paperilla perusoikeuskirja
näyttääkin hyvältä. Ne, jotka tuntevat EU:n oikeuden pääperiaatteet, pystyvät tavallisesti sanomaan välittömästi, että peruskirja sitoo EU:ta aina ja jäsenvaltioita vain
silloin, kun ne ”soveltavat unionin oikeutta”. Mitä tämä usein siteerattu perusoikeuskirjan 51 artiklan kohta sitten todella tarkoittaa?

Todellisuudessa toimijat ovat usein epävarmoja siitä, sovelletaanko perusoikeuskirjaa tietyssä tilanteessa vai ei ja mitä lisäarvoa se tuo. Asiantuntijapiireissäkään ei aina ymmärretä täysin, mitä perusoikeuskirjan soveltamisalaan kuuluu ja mitä ei. Ei siis olekaan yllättävää, että kymmenen vuotta perusoikeuskirjan voimaantulon jälkeen arvio sen tuloksista käytännössä antaa kirjavan kuvan. Oikeusalan toimijat – tuomarit, virkamiehet, lainsäätäjät ja päätöksentekijät – viittaavat harvoin perusoikeuskirjaan ja jos viittaavat, viittaukset ovat usein pintapuolisia. Tämä ilmenee epäröintinä.