Finland / Supreme Administrative Court / 26.6.2014/2041 KHO:2014:114 A v The Finnish Immigration Service

Key facts of the case:

The Finnish Immigration Service had made a decision by which A’s subsidiary protection status and residence permit were withdrawn and she was deported to Somaliland. The Immigration Service found that A had given false information as to where in Somalia she originally came from. This had affected the outcome of the decision to grant her subsidiary protection status. As grounds for its decision, the Immigration Service referred to the results of a language analysis, A’s meagre knowledge of her alleged place of residence in Somalia and the contradictory information about A’s origins received through interviewing A and various other persons. It was established that A was not from Southern Somalia but from Somaliland and was thus not in need of international protection. The Supreme Administrative Court upheld the decision. It declined A’s request for an oral hearing. In the court’s view, it was unlikely that A would have been able to provide new evidence which would impact the decision. Apart from oral evidence, she had no intention of presenting any other new evidence. The court held that Article 47 of the EU Charter of Fundamental Rights was applicable in the case. However, it did not obligate the court to conduct an oral hearing in this case, because hearing A in person would not have brought forth any additional evidence regarding the facts and because A had been heard in the administrative procedure preceding the court proceedings.

Paragraphs referring to EU Charter: 

 

In the instant case, the main question is concerning the withdrawal of a subsidiary protection status, the grounds for which are regulated, among other provisions, in the so-called Qualification Directive of the EU Council (2011/95/EU, previously 2004/83/EU), article 19. Also, the CJEU has found, for example in its decision C-175/11 H.I.D. and B.A. (para. 58), that the procedure for granting and withdrawing refugee status relies in particular in compliance with the fundamental rights and principles recognised by the Charter. Therefore, in the current case EU law is applied in a manner which makes it necessary to take into account the requirements as prescribed in Article 47 of the Charter regarding fair trial. According to Article 52(3) of the Charter, the meaning and scope of fundamental rights in the EU shall be the same as those laid down by the ECHR. The Constitutional Court of Austria has found that in a matter in which the Charter is applicable, even when this is falling outside the scope of Article 6 of the ECHR, an oral hearing shall in principle be held on the same grounds as established in the case law of the ECtHR concerning comparable matters where Article 6 is applicable (Verfassungsgerichtshof U 466/11-18, U 1836/11-13, 14. März 2012). According to this case law, in many administrative procedure matters there is no absolute obligation to conduct an oral hearing. According to section 37(1) of the Administrative Judicial Procedure Act, an oral hearing shall be conducted, when necessary, for purposes of establishing the facts of the case. In considering an appeal against the decision of an administrative court, the Supreme Administrative Court has thus no absolute duty to conduct an oral hearing even at the request of a private party. However, an oral hearing shall be conducted in matters concerning aliens, if required by Article 47(2) of the EU Charter of Fundamental Rights. According to the decision of the Constitutional Court of Austria mentioned above, the Charter did not require an oral hearing in court in matters which are concerning aliens and fall within the scope of the Charter, if there is no further clarification, impacting the decision, to be obtained through an oral hearing and provided that the applicant has been heard in person in the administrative procedure preceding the court proceedings. The fact that the Austrian Asylum Court (Asylgericht) had not held an oral hearing was, in the opinion of the Constitutional Court, not in violation of the Charter. The applicant has been heard regarding the grounds for her asylum application in an asylum hearing on 7.3.2009 and in an asylum interview on 4.5.2009. She has also been heard on 29.5.2010 concerning applications for family reunification. Furthermore, she has been heard by the Kymenlaakso police on 29.9.2011 as being suspected of having given a false statement. The Immigration Service had heard her on 3.5.2012 when considering the withdrawal of her subsidiary protection status. In considering the withdrawal of the applicant’s subsidiary protection status, a great deal of importance has been placed on the fact that her knowledge of her alleged place of residence has been weak. Data which is documented as early as possible in the process provides the most reliable picture of such facts. In view of the circumstances, it is unlikely that the applicant would, after having been in Finland for several years, be able to provide new evidence in an oral hearing of these or other facts which could have an impact on the decision to withdraw her subsidiary protection status. Because the applicant has not had any intention to present any other evidence in addition to the oral hearing, conducting an oral hearing in this case cannot be considered necessary as provided for in section 37(1) of the Administrative Judicial Procedure Act, even when taking into account the provisions on fair trial and fundamental rights as prescribed above.

Paragraphs referring to EU Charter (original language): 

 

Nyt puheena olevassa asiassa pääkysymys on toissijaisen suojelun peruuttaminen, jonka edellytyksistä säädetään muun muassa Euroopan unionin neuvoston niin kutsutun määritelmädirektiivin (2011/95/EU, aikaisemmin 2004/83/EY) 19 artiklassa. Myös unionin tuomioistuin on katsonut esimerkiksi ratkaisussaan C-175/11 H.I.D. ja B.A. (kohta 58), että pakolaisaseman myöntämistä ja poistamista koskeva menettely perustuu erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja –periaatteiden kunnioittamiseen. Näin ollen puheena olevassa tapauksessa sovelletaan sillä tavoin unionin oikeutta, että perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimukset oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä tulee ottaa siinä huomioon. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan perusoikeuksien suojan merkitys ja ulottuvuus Euroopan unionissa on vastaava kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Itävallan perustuslakituomioistuin on tulkinnut tätä niin, että perusoikeuskirjan soveltamisalaan kuuluvassa asiassa, vaikka se ei kuuluisikaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan, on lähtökohtaisesti pidettävä suullinen käsittely samoin edellytyksin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on suullinen käsittely pidettävä mainitun 6 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa rinnasteisissa asioissa (Verfassungsgerichtshof U 466/11-18, U 1836/11-13, 14. März 2012). Viitatun käytännön mukaan ei suullisen käsittelyn pitämisvelvollisuus ole monissa hallintoprosessuaalisissa asioissa ehdoton. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Käsitellessään valitusta hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalla hallinto-oikeudella ei siten ole ehdotonta velvollisuutta muutoksenhakijan pyynnöstäkään järjestää suullista käsittelyä. Suullinen käsittely tulee kuitenkin ulkomaalaisasiassa järjestää, mikäli EU:n perusoikeuskirja 47 artiklan 2 kohta sitä edellyttää. Edellä mainitun Itävallan perustuslakituomioistuimen ratkaisun mukaan ei perusoikeuskirja vaatinut suullista käsittelyä tuomioistuimessa soveltamisalaansa kuuluvassa ulkomaalaisasiassa, mikäli suullisella käsittelyllä ei olisi saatavissa asian ratkaisemisen kannalta merkittävää lisäselvitystä ja edellyttäen, että valittajaa on kuultu henkilökohtaisesti tuomioistuinkäsittelyä edeltävässä hallintomenettelyssä. Se, että Itävallan turvapaikkatuomioistuin (Asylgericht) ei ollut pitänyt suullista käsittelyä, ei perustuslakituomioistuimen mielestä ollut vastoin perusoikeuskirjaa. Muutoksenhakijaa on kuultu hänen turvapaikkaperusteistaan turvapaikkakuulustelussa 7.3.2009 ja turvapaikkapuhuttelussa 4.5.2009. Lisäksi häntä on kuultu perheenyhdistämistä koskevien hakemusten johdosta 29.5.2010. Edelleen häntä on kuultu perättömän lausuman antamisesta epäiltynä Kymenlaakson poliisilaitoksella 29.9.2011. Maahanmuuttovirasto on kuullut häntä toissijaisen suojeluaseman peruuttamisen harkinnan yhteydessä 3.5.2012. Muutoksenhakijan toissijaisen suojeluaseman peruuttamisharkinnassa on huomattava merkitys ollut sillä seikalla, että hänen tietonsa väittämästään kotiseudusta ovat olleet heikot. Mahdollisimman varhain dokumentoitu aineisto tällaisista seikoista antaa niistä luotettavimman kuvan. Tähän nähden ei ole todennäköistä, että muutoksenhakija kykenisi enää tässä vaiheessa, useita vuosia Suomessa oltuaan, esittämään suullisessa käsittelyssä näistä seikoista tai muutoinkaan toissijaisen suojeluaseman peruuttamisratkaisuun vaikuttavaa uutta selvitystä. Koska muutoksenhakijan tarkoituksena ei myöskään ole ollut esittää minkäänlaista muuta todistelua itsensä kuulemisen lisäksi, suullisen käsittelyn toimittamista ei voida, vaikka otetaan huomioon edellä kuvatut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja perusoikeuksia koskevat säännöksetkin, pitää tässä asiassa hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tarpeellisena.

Language: 
Finnish
Deciding body (original language): 
Korkein hallinto-oikeus/Högsta förvaltningsdomstolen
Language: 
Finnish