Se on tarkoitettu EU:ssa ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa toimiville juristeille, tuomareille, syyttäjille, maahanmuuttoviranomaisille ja kansalaisjärjestöille.
Euroopan unionin (EU) perusoikeusvirasto, Euroopan neuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat julkaisseet vuodesta 2011 lähtien käsikirjoja eurooppaoikeuden eri aloilla. Tämän käsikirjan tarkoituksena on antaa yleiskatsaus turvapaikan, rajojen ja maahanmuuton kannalta merkityksellisistä EU:n oikeusperiaatteista ja selittää sekä Euroopan neuvoston että EU:n sovellettavia toimenpiteitä.
Käsikirja on tarkoitettu juristeille, tuomareille, syyttäjille, rajavartiolaitoksen virkamiehille, maahanmuuttoviranomaisille ja muille kansallisten viranomaisten kanssa työskenteleville sekä kansallisille ihmisoikeusinstituutioille, kansalaisjärjestöille ja muille elimille, jotka saattavat joutua käsittelemään käsikirjaan kuuluvia oikeudellisia kysymyksiä.
Euroopan unionin perusoikeuskirjasta tuli oikeudellisesti sitova Lissabonin sopimuksen tultua voimaan joulukuussa 2009. Sillä on sama oikeudellinen arvo kuin EU:n perustamissopimuksilla. Lissabonin sopimuksessa määrätään myös EU:n liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, joka on kaikkia EU:n ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioita oikeudellisesti sitova sopimus.
Turvapaikkaa, rajoja ja maahanmuuttoa koskevassa eurooppaoikeudessa on tapahtunut huomattavaa kehitystä sen jälkeen, kun tämä käsikirja julkaistiin toisen kerran vuonna 2014. Useilla hyväksytyillä EU:n säädöksillä esimerkiksi parannetaan muuttoliikkeen hallinnan laaja-alaisia EU:n tietojärjestelmiä tai luodaan uusia. Myös pienempiä lainsäädännöllisiä muutoksia on tehty, esimerkiksi rajoja, laitonta maahantuloa ja viisumeita koskevassa Schengenin säännöstössä.
Unionin tuomioistuin on jatkuvasti kasvavassa oikeuskäytännössään myös selventänyt useita oikeudellisia kysymyksiä, jotka johtuvat EU:n muuttoliike- ja turvapaikkalainsäädännön täytäntöönpanosta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin on antanut useita tärkeitä tuomioita, etenkin turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olojen alalla. Näiden muutosten vuoksi käsikirja piti saattaa ajan tasalle, jotta lainopillinen ohjaus on edelleen paikkansapitävää.
Since the UK’s withdrawal from the EU as of 1 February 2020, British nationals are now third-country nationals.
After the transition period expired at the end of 2020, legal relations between the EU and the United Kingdom are governed, as of 1 January 2021, by the EU-UK Trade and Cooperation Agreement and its Protocols thereto.
The new arrangements set out the conditions for British nationals – who are exempt from visa requirement for short-term stays under Regulation (EU) 2019/592 – to work in, travel or move to the EU, paired with provisions on social security coordination.
The new treaty rules provide an additional basis for bilateral law enforcement cooperation to continue between the UK and the EU, including information-sharing on wanted and missing persons.
A Joint Political Declaration on Asylum and Returns notes the importance of good migration management and recognises the special circumstances arising from border controls and other complex travel arrangements. To this end, the UK intends to bilaterally negotiate with the most concerned EU Member States to reach practical arrangements on asylum, family reunion for unaccompanied children and irregular migration.
